Me sitten ollaan hopeita :D Sanoi Aki näyttelyssä ollessaan Tuomarin pöydällä värintarkastuksessa. Alunperin en ollut ilmoittanut Akia värintarkastukseen kun ajattelin, että Akilla on sen verran vielä "ruskeaa" ettei se hopeaksi ole, mutta sitten kasvattajan (IsoKiitos Senia! ) innoittamana Aki ilmoitettiin värintarkastukseen ja sieltä se uutinen sitten tulikin. Meidän poika on hopea.

No, ei Aki siitä pahakseen laittanut :D Isäänhän se tahtoo tulla ja kovasti. Toivotaan vain, että nyt kun se vain vanhentuisi, niin ehkäpä se muuttuisi vähän lisää hopeaksi.... ja tummemmaksi, vaikka saattaa ne olla vähän liian suuria haaveita. Mutta kukapa olisikaan uskonut että haave omasta hopeatabbystä tulisi toteen :D

Tosi mukava oli tavata ihmisiä, vaikka sunnuntaina heittäydyinkin vähän epäsosiaaliseksi, syyttäkäämme kissaa, jonka seurassa hengasin koko ajan. Kun oli niin huoli Akista niin ei vaan pystynyt paljoa liikkumaan. Sen verran kiertelin, että sain ostettua kivoja ruokia Akille maistettavaksi ja vähän makupalojakin. Ja sitten taas kökötettiin Akin luona..

Mitä siis The Tuomarit sanoivat Akista? Kehuivat kuntoa ja kroppaa... eivät tykänneet Rufismista ja siitä ettei Akilla ole lainkaan kontrastia turkissa xD liikaa tickentiä. Noo, ei se meidän menoa haittaa... Se on silti hopea! Ja ylpeä olen Akista, oli tuomarin pöydällä paljon tyynempi ja kiltimpi kuin luulin. Isokiitos Senialle Akin näyttämisestä. Ehkä ensikerralla minäkin uskallan.

Hauskin kokemus koko näyttelyssä taisi kuitenkin olla se, että kaksi henkilöä luuli Akia siniseksi tai sinihopeaksi :DD ja sitten yksi tuli kysymään onko Aki kilpparihopeatabby :D Se vasta olisikin ollut mainio väri!

Pojalle miehekäs väri piti valita!

Pakko on kyllä myöntää. Yhdessä vaiheessa lähdin näyttelystä pois sen takia kun tuli taas Rossu mieleen ja ne tapahtumat :/ Vaikka olotila on ollut helpompi, mutta siltikin vähän väliä tulee Rossu mieleen. No, Rossusta vaikka huomenna lisää, nyt Aki ja emäntä on niin väsyneitä, että pitää mennä lepäämään ja pian nukkumaankin.